2009 ei ole Linuxin vuosi työpöydällä

Risse kommentoi blogissaan Open Moden artikkelia jossa jälleen kerraan povataan vuotta 2009 Linuxin läpimurtovuodeksi työpöydällä. Open Moden jutussa pidetään ratkaisevina tekijöinä KDE 4:n julkaisua, Netbookeja ja Cloud Computingia. Risse puolestaan arvelee Ubuntun yleistymisen ja Compiz-työpöytäefektien olevan merkittävässä asemassa.

Samaa Vanhaa

Sillä varauksella, että en ole KDE:n neljättä versiota edes kokeillut epäilen kyllä vahvasti sitä löytyykö siitä mitään joka muuttaisi voimasuhteita työpöytäkoneissa. Ollaan siitä mukavassa tilanteessa, että löytyy työpöytäympäristö näprääjille (KDE) ja helppokäyttöisyyteen panostava (GNOME). Ellei KDE ole muuttanut uusimpansa kanssa aivan täysin suuntaa niin en usko ratkaisijan rooliin. Compizin efektien säätö  kuulostaa minusta kyllä yhtä oudolta reseptiltä laajempaan menestykseen. Kumpikaan ei oikeastaan tuo Linuxiin mitään uutta houkutetta, samat kohderyhmät noista kai tykkäävät jotka tällä hetkellä käyttöjärjestelmää käyttävät, koneensa säätämisestä tykkäävät näprääjät. Ei näitä käyttäjiä enää tarvitse houkutella Linuxin pariin. Cloud computingistakin minusta tässä vaiheessa innostuvat lähinnä samat ihmiset. Toki on olemassa sovelluksia joita monet käyttävät selaimellaan netin välityksellä. Tästä on todella pitkä loikka siihen, että kaikki ohjelmat tulisivat tulevaisuudessa tällaisia olemaan. Webmailit eivät ole täysin syrjäyttäneet perinteisiä sähköpostiohjelmia vaikka aikaa tähän onkin ollut runsaasti. Lisäksi tällaisen mallin yleistyminen tekisi tietokoneen käyttöjärjestelmästä lähes merkityksettömän ja voitaisiin alkaa puhua Googlen vuodesta työpöydällä.

Ubuntun voin jossain määrin allekirjoittaa koska se on ylivoimaisesti eniten GNU/Linuxin käytettävyyttä edistänyt jakelu. Osa kunniasta kuuluu myös GNOME-projektille, mutta Ubuntu on ollut siitä viisas, että ei ole lähtenyt kehittelemään ihan niin paljon jakelukohtaisia ratkaisuja vaan suoraan työskennellyt muiden projektien kanssa. En tosin usko, että pelkkä helppokäyttöinen jakelu itsessään aiheuttaa mitään läpimurtoa koska suurimmalle osalle käyttäjiä Linux-työpöytä olisi ollut ihan todellinen vaihtoehto jo vuosikaudet. Ongelma ei ole niinkään työpöydän vaikeudessa kuin käyttöjärjestelmän saamisessa Microsoftin tuotteiden sijaan jossain määrin muuhunkin kuin harrastelijoiden levitykseen.

Netbookit

Netbookeissa sen sijaan on ainesta, koska ensimmäistä kertaa saadaan työpöytäkäyttöön tarkoitettuja laitteita laajaan levitykseen esiasennetulla Linuxilla. Valitettavasti vain kaupat ovat kovasti olleet noissakin Windowsiin kallellaan eivätkä toimitetut jakelut ole olleet niitä parhaita mahdollisia. Jos Microsoft ei onnistu niitä täysin valtaamaan niin Netbookit voisivat toimia läpimurtovälineenä. Windows-pohjaiset Netbookit ovat ainakin toistaiseksi olleet, toisin kuin isommat läppärit, järjestäen kalliimpia kuin Linuxia pyörittävät vaihtoehdot ja näissä laitteissa uskoisin hinnan olevan keskeinen suosion tekijä. Kun ollaan ostamassa tämänkaltaista laitetta niin keskivertokuluttaja luultavasti valitsee sen halvimman eikä niin kiinnitä huomiota teknisiin yksityiskohtiin ja kauppiaat jotka ennakkovalikoivat niitä kalliimpia Windows-malleja kuluttajille häviävät. MSI kertoi aiemmin, että Linux-netbookien palautusaste olisi ollut huomattavasti suurempi kuin Windowsilla tulevien mallien, mutta firmalla ei tuolloin ilmeisesti edes ollut omaa Linux-mallia. Netbookien alkuperäinen lanseeraaja ASUS puolestaan on kertonut omien kokemuksiensa mukaan palautusasteen olevan molemmilla käyttöjärjestelmillä samankaltainen.

Sitten on vielä se tosiasia, että Windows XP tai Vista eivät ole alunperin suunniteltu toimimaan 8 tai 10 -tuumaisella näytöllä. Selvimmin tämän huomaa siitä, kuinka mikroskooppisia XP:n käyttöliittymäelementit netbookissa ovat.  ASUS suunnittelee tästä syystä jotakin omaa Easy Mode -käyttöliittymää Windowsia pyörittäviin netbookeihinsa. Olisikin tärkeää saada Linuxille nopeasti yleinen netbookeihin sopiva käyttöliittymä joka voittaisi selvästi kaikki valmistajakohtaiset purkkaviritykset joita XP:n päälle mahdollisesti alkaa ilmestyä. Tässä mielessä Ubuntua voidaan todella pitää ratkaisevassa asemassa olevana Ubuntu Eee -jakelullaan.

Linux, työpöydillä jo vuodesta 1991

Työpöytäsodan motti on ollut vaikea purkaa.  Kyse onkin tähän asti oikeastaan ollut asemasodasta jossa voitot ovat hyvin pieniä ja hitaassa tahdissa tulevia. Vain uudet laitetyypit voivat tätä asetelmaa horjuttaa. Edistystä voi tapahtua kolmella, osittain päällekkäisellä rintamalla.

Näistä ensimmäinen, tietokoneharrastajat, on Linuxin perinteinen kohderyhmä ja oikeastaan ainoa jolla on jo saavutettu jonkinlaisia voittoja. Harrastajista ongelmallisia tekee kuitenkin se, että ryhmästä löytyy runsaasti pelaajia ja muutosvastarintaa – harrastaja on jo opetellut käyttämään yhtä järjestelmää keskimääräistä taidokkaammin ja on vastenhakoinen hylkäämään tätä osaamista. Mikäli pelaaminen todella siirtyy jatkossa yhä enemmän konsoleille niin tuolta osin tilanne helpottuu. En kuitenkaan usko, että tällä hetkellä on oikeastaan mitään tehtävissä jolla nykyistä muuttovirtaa useammat harrastajat saataisiin Linuxin pariin. Käyttöjärjestelmällä on luonnollista vetoa näihin ryhmiin, pelit tulevat vain käyttäjämäärien kasvun myötä (vain tämä ryhmä huomioon ottaessa muna-kana ongelma) ja muutosvastarintaa tulee aina olemaan. Lukumäärällisesti harrastajien ryhmä ei myöskään ole läheskään niin merkittävä kuin muut työpöytäkäyttäjäryhmät.

Toinen ryhmä, tietokoneiden kotikäyttäjät jotka eivät ole tietotekniikasta sinänsä kuin välineenä kiinnostuneita tekevät käyttöjärjestelmävalintansa sillä perusteella mitä kaupan hyllyllä olevasta konepaketista sattuu löytymään. Tässä ryhmässä myös pelataan jonkin verran. Uskoisin, että vasta  netbookien tulo on saanut Linuxille edes jonkinlaista käyttäjäkuntaa tässä ryhmässä. ”Tavalliset” käyttäjät eivät tee tietoisia ostopäätöksiä käyttöjärjestelmän suhteen ja niinpä käytännössä konepakettien valmistajat ja jälleenmyyjät ovat se asiakasryhmä joka täytyisi heidän tavoittamistaan varten vakuuttaa Linuxin tarjoamisen kannattavuudesta. Näin on netbookien kohdalla lähes ainutlaatuisesti tapahtunut.

Kolmantena ryhmänä ovat vielä työpaikkojen työasemat. Yhteen järjestelmään kouluttautunut henkilökunta, siirtymisen koettu riski ja mahdolliset yhteensopivuusongelmat ovat suurimpia esteitä Linuxin laajempaan käyttöönottoon tässä työpöytäkäyttäjien ryhmässä.  Uskoisin Linuxin osuuden kasvaneen yritystenkin työpöydillä, mutta eteneminen on hyvin hidasta. Sääli, sillä monet koti- ja harrastelijakäyttäjien vaatimukset eivät tässä ryhmässä päde ja monet asiat jotka Linux tekee hyvin ovat merkittäviä etuja ylläpidetyssä työpaikkaympäristössä.

Mitään ”Linuxin vuotta työpöydällä” tuskin koskaan tuleekaan. Jos kaikki menee hyvin, tulee vain vuosien saatossa hiljaista kasvua ja jonain vuonna huomaamme, että Linuxin työpöytäkäyttäjät ovat merkittävän kokoinen joukko. Tuon merkittävän kokoisen joukon määrittely sitten onkin jo täysin vastaajasta riippuva asia. GNU/Linuxia voi omalla koneellaan markkina-osuuksista riippumatta käyttää jo tänään.

joulukuu 30, 2008. Avainsanat: , , , . Käytettävyys, Linux. Jätä kommentti.

Kopiosuojaustesti Prince of Persialla

Jo jonkin aikaa sitten uutisoitiin, että uusi Prince of Persia tulee olemaan kopiosuojaamaton. Ubisoftin Chris Eastonin kommentti siitä kuinka nyt nähdään, että piratismin syy ei todellakaan ole DRM lienee ihan totta. On tässä kuitenkin mielenkiintoisempikin puoli. Taannoin uutisoitiin, että poikkeuksellisen tiukalla kopiosuojauksella varustettu Spore-peli päätyi eniten laittomasti ladattujen pelien listan ykköseksi.

Prince of Persian kohdalla on mielenkiintoista nähdä vaikuttaako tuo kopiosuojauksen puuttuminen sitten yhtään mitenkään nettipiratismin määrään. Itse epäilisin vastauksen olevan ei, sillä peleissä on ollut kopiosuojaukset jo iät ja ajat ja lähes poikkeuksessa ne ovat olleet laittomassa levityksessä hetkessä. Toisaalta on mielenkiintoista nähdä lisääkö DRM:n puuttuminen jotenkin uuden PoP:n myyntiä. Tähän en kyllä itse usko ainakaan kertaluonteista markkinointikikasta aiheutuvaa nostetta lukuunottamatta. Temppua tuskin siis voi ainakaan toistaa.

Chris Easton valitsi varmaan esimerkkinsä tahallaan siinä toivossa, että saa useammat ihmiset pelinsä ihan periaatteestakin ostamaan. Toivottavasti Ubisoft ja muutkin julkaisijat kuitenkin seuraavat tätä koetta tarkasti muiltakin vaikutuksiltaan. Jos selviää, että kopiosuojauksen sisällyttäminen on täysin yhdentekevää pelin myynnin kannalta niin julkaisijat voivat säästää olemalla vaivautumatta ja pelinsä kaupasta ostavien pelaajien pelikokemus paranee. Jopa DRM-soppaan lusikkansa paljon peliteollisuutta myöhemmin sotkeneen musiikkiteollisuuskin on jo tähän herännyt kuten DRM-vapaiden musiikkikauppojen nousu osoittaa. Olisiko peliteollisuudenkin jo viimein aika?

Muokkaus 20.12.2008:

Näin uuden Prince of Persian boksin kaupassa. Takakannessa varoitettiin kopiosuojausteknologiasta joka saattaa estää toiminnan joissain kirjoittavissa asemissa. Onkohan kopiosuojaamattomuus hukkunut euroopan julkaisusta vai onko tuo vain jokin jokaiseen Ubisoftin pelilaatikkoon painettava teksti joka tässä tapauksessa ei pidä paikkaansa?

joulukuu 18, 2008. Avainsanat: , . Pelaaminen. Jätä kommentti.