Sopeutuvasta vaikeustasosta peleissä

Pelin vaikeustaso voi asettua johonkin tylsyyden, palkitsevan haasteen ja turhautumisen välille ja palkitsevuus esiintyy tällä skaalalla melko kapealla alueella. Koska ei ole olemassa mitään tarkkaa standardia joka määrittäisi mitä perinteinen easy/normal/hard valinta tarkoittaa ja olemme kaikki yksilöitä jotka suoriutuvat erityyppisistä peleistä hyvin eri tavoilla tulisi pelien vaikeustasojen aina olla pelaajan taitoihin itsestään sopeutuvia.

Satunnaispelaajille suunnattujen pelien ja ydinpelaajille suunnattujen pelien välinen tärkein ero on minusta vaikeustasossa eikä niinkään niiden käsittelemissä aihepiireissä kuten usein näytetään ajattelevan. Ydinpelaajille suunnattujen pelien easy-vaikeustasokin voi olla vielä kohtalaisen haastava eikä satunnaista hupia peleistä etsivän pinna luultavasti kestä yhtä paljon epäonnistumista kuin vihkiytyneen harrastajan jonka harjaantuneille sormille peli on sovitettu. Ennen vanhaanhan pelit olivat vaikeita ja nykyään helppoja kuten toisinaan kuulee tosipelaajien valittelevan, mutta helpotusta ei ole ehkä vielä viety riittävän pitkälle.

Roolipelienkin suosion salaisuus voi olla osittain tässä: kokemus/tasojärjestelmä on paitsi jatkuvan palkitsemisen järjestelmä myös järjestelmä joka johtaa pelin helpottumiseen silloinkin kun pelissä eteneminen junnaa paikallaan. Järjestelmässä on toki turhautumisen eston kannalta puutteita, mutta näiden korjaaminen olisi mahdollista. Ehkä kaikki pelit tarvitsisivatkin vain ripauksen roolipeliä pintansa alle?

elokuu 1, 2009. Avainsanat: , . Uncategorized. 1 kommentti.